Uushenkisyys vetoaa lemmikkienkin omistajiin

Teksti: Mervi Niemi (20.7.2025)
Kuva: Marko Kettunen

 

Vuosituhat on alkanut läsnäolon ja tiedostamisen merkeissä. Länsimainen ihminen joogaa, harjoittaa mindfulnessia ja opettelee olemaan läsnä nykyhetkessä erilaisten hengitys- ja rentoutumistekniikoiden avulla. Eläinten omistajille tarjotaan kursseja, joilla haetaan henkistä yhteyttä lemmikkiin. Lemmikeille annetaan äänimalja- ja reikihoitoa ja eläinkommunikoijat myyvät palvelua, jossa välittävät viestejä elossa olevilta ja edesmenneiltä lemmikeiltä. Behaviorismin tarjoamat työkalut eivät enää riitä eläinten käyttäytymisen muuttamisessa, vaan haetaan syvempää vuorovaikutusta ja yhteyttä, joka ylittää lajien väliset rajat.  Tällaisia ilmiöitä tutkijat kutsuvat ”uushenkisyydeksi”. Se on sateenvarjokäsite, jonka alla on hyvin monenlaisia ja toisistaan poikkeavia toimintatapoja ja asioita. Osa näistä on jo valtavirtaa, kuten mindfulness ja erilaiset rentoutusharjoitukset. Osa, kuten enkelihoidot, taas on marginaalisemman väestönosan suosiossa.

Tällaisessa ei sinällään ole mitään uutta, nykyiset ilmiöt sijoittuvat historialliseen jatkumoon, jossa ihmistä on aina kiinnostanut hengelliset, henkiset ja yliluonnolliset asiat.  Nykyisen uushenkisyyden synty liittyy yhteiskunnallisiin muutoksiin ja liikkeisiin. Länsimaissa 1960-luvulla alkanut kulttuurivallankumous piti sisällään arvojen liberalisoitumisen: humanistiset arvot, kuten itsensä toteuttaminen ja kehittäminen, sekä vapaa tahto haastoivat perinteiset arvot.

Vuosituhannen vaihteen molemmille puolille tutkijat sijoittavat henkisen käänteen, joka piti sisällään uskonnollisuuden muuttumisen. Uskosta tuli henkilökohtainen asia, jossa keskeistä olivat elämykset ja kokemukset. Tärkeäksi ja merkitykselliseksi tulivat ihmisen omat valinnat kaikkivaltiaan Jumalan tahdon sijaan. Kirkko koettiin autoritaarisena ja patriarkaalisena instituutiona, josta haluttiin erottautua puhumalla pikemminkin henkisyydestä kuin hengellisyydestä. Tästä sai alkunsa nykyajalle tyypillinen yksilökeskeisyys ja yksilöllisyyden arvostus.

Länsimaissa uushenkisyyteen liitetään seuraavia asioita:

• Kokonaisvaltainen lähestyminen ihmiseen ja elämään. Ihminen on henkinen ja fyysinen kokonaisuus ja osa luontoa.
• Kokemuksellisuus, erityislaatuiset, autenttiset elämykset ja erityisesti pyhyyden kokemuksen tavoittelu.
• Merkityksellisyyden etsiminen. Tällä tarkoitetaan elämän tarkoituksen ja suunnan etsimistä. Oman, yksilöllisen polun löytämistä. Kun ihminen on tyytymätön olemassa olevaan tietoon, joka ei riittävästi selitä asioita ja tapahtumia, hän etsii selityksiä eri tahoilta. Työelämän vaatimukset, jatkuva kiire, yksilöjen elämänkulkuihin kohdistuvat paineet ja odotukset, sodat, ilmastonmuutos, tyytymättömyys omaan elämäntilanteeseen, lääketieteen ja tieteen kyvyttömyys tarjota vastauksia – kaikki tämä ohjaa etsimään merkityksiä erilaisilta, keskenään kilpailevilta auktoriteeteilta sitoutumatta kuitenkaan mihinkään pysyvästi.
• Henkinen kasvu ja kehittyminen, joka tapahtuu itsetutkiskelun ja kehollisen kokemuksen kautta tapahtuvilla oppimiskokemuksilla. Kysymys on sisäisestä valaistumisesta ja syvemmästä ymmärryksestä, joka syntyy sisäisen oivalluksen kautta, ei kirjoja lukemalla.
• Pyrkimys etsiä vaihtoehtoja materialismin ja välineellisten arvojen tilalle.

Uushenkiselle ajattelulle on tyypillistä, että se ammentaa ajatuksia tieteestä, kansanperinteestä ja mystiikasta. Palasia otetaan sieltä täältä ja sulautetaan itselle hyvältä tuntuvaksi maailmankuvaksi. Yleistä hyväksyntää ja oikeutusta uushenkisille ajatuksille haetaan tieteestä ja tutkimuksesta: ajatusten paikkansapitävyys legitimoidaan niillä yksittäisillä tieteellisillä tutkimuksilla, joiden tutkimustulokset sopivat kyseiseen maailmankuvaan. Tieteelliseksi lähteeksi saatetaan katsoa myös tiedeuutiset tai self-help -kirjallisuus.

Uushenkisyyden piirteitä näkyy kaikkialla. Holistinen maailmankuva, ajatus ihmisen ja luonnon keskinäisestä riippuvuudesta läpäisee jo monia tieteenaloja. Ihmisen ja eläimen välistä suhdetta (Human-Animal -Bond eli HAB) tutkitaan poikkitieteellisesti ja suuntaus pitää sisällään ajatuksen ihmisen ja (muunlajisten) eläinten välisestä riippuvuudesta. Sutcliffe (2022) esittää, että merkityksellisyyden etsimiseen liittyvä ”etsijyys” on toimintapa, joka ulottuu kaikille elämänaloille. Eläinmaailman etsijäkin poukkoilee auktoriteetilta toiselle omaan maailmankuvaan sopivia vastauksia etsien. Pelillisyys ja elämykset myyvät.  

Äärimmillään uushenkisyys on läsnä lähestymistavoissa, joissa ajatellaan, että eläimen käyttäytymisen muuttamiseen riittää, kun tähän saadaan yhteys olemalla läsnä meditaation ja hengitysharjoitusten avulla. Yhdysvalloissa ratkaisuna lemmikin käytösongelmiin trendaa lemmikkien ”hermoston rauhoittaminen”. Suomessa se on rantautunut ihmisten hyvinvointibisnekseen (ks. esim. Sinisalo, HS 15.7.2025) ja levinnee lähitulevaisuudessa koskemaan myös lemmikkejä. Tällaiset menetelmät vetoavat lemmikkien omistajiin helppoudella: hankalan lemmikin käyttäytymisen luvataan muuttuvan yksinkertaisin keinoin ja samalla tulee luotua "ainutlaatuinen" ja ”aito” suhde lemmikkiin. Tieteellistä näyttöä näiden menetelmien toimivuudesta ei ole, mutta todennäköisesti niistä itsessään ei ole eläimelle haittaakaan, jos ne perustuvat eläimen vapaaehtoisuuteen ja eläimen käyttäytyminen ei ole sille itselleen tai ympäristölle haitallista.

Pavlovin ja Skinnerin ajatukset, sekä käyttäytymisanalyysin tarjoamat eläinkoulutuksen työkalut tuntuvat monen mielestä uushenkisten menetelmien rinnalla monimutkaisilta ja työläiltä. Myös näihin sisään rakennettu mekanistinen käsitys eläinten käyttäytymisestä saattaa vieraannuttaa. Kritiikki behaviorismin suuntauksia kohtaan on täysin aiheellista nykymaailmassa, jossa eläimiä ei nähdä alisteisina ihmisille, vaan niillä (heillä) on arvo itsessään. 

Yliollitervon (2025) maisterintutkielma on yksi osoitus siitä, että eläimiä tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti kouluttaessa on mahdollista yhdistää behaviorismi ja ajatus ihmisen ja eläimen välisestä kunnioittavasta ja vuorovaikutuksellisesta suhteesta, jossa myös eläimellä on valinnanvapaus. Vaikka valta-asetelma ei ole koskaan poissa ihmisen kouluttaessa eläintä, kouluttaminen, joka keskittyy eläimen haluihin ja tarpeisiin rikkoo lajien välistä hierarkiaa. Ihmisen ”virittäytyessä koiruudelle” tuotetaan suhdetta, jossa on vastavuoroisuutta ja huomaavaisuutta. Tällainen vuorovaikutus ei olisi mahdollista ilman behaviorismin tuottamia työkaluja. Ne ovat opiskelun vaivan arvioisia.

 

Lähteitä:

Annunen, Linda; Butters, Maija; Husgafvel, Ville ja Mahlamäki, Tiina. Uushenkisyys oppimisen näkökulmasta. Teoksessa ”Uushenkisyys”. Mahlamäki, Tiina ja Opas, Minna (toim.). SKS. Hansaprint Oy. 2022.

Jyrinki, Henna. Lemmikinomistajan monet kasvot: moniparadigmainen tutkimus kuluttajasubjektista lemmikkeihin liittyvässä kuluttamisessa. Vaasan yliopisto. 2010.

Mahlamäki, Tiina ja Opas Tiina. Johdanto. Teoksessa ”Uushenkisyys”. Mahlamäki, Tiina ja Opas, Minna (toim.). SKS. Hansaprint Oy. 2022.

Salmenmäki, Suvi. Artikkelissa ”Uushenkisyyden kasvu on tuonut mukanaan eläinkommunikaation – Tiffani Jylhänniska uskoo kuulevansa hevosen ajatukset”. 2022. Yle.
https://yle.fi/a/3-12346473
Sivustolla käyty 10.7.2025.

Sinisalo, Saga. Ajan hermolla. HS. 15.7.2025
https://www.hs.fi/elama/art-2000011323420.html
sivustolla käyty 15.7.2025

Sutcliffe, Steven J. Uusia näkökulmia etsijyyteen – Kuinka selittää liikettä sisään ja ulos uusista uskonnoista. Teoksessa ”Uushenkisyys”. Mahlamäki, Tiina ja Opas, Minna (toim.). SKS. Hansaprint Oy. 2022.

Yliollitervo, Jenny. Hillittyä ja hillitöntä koiruutta – Ihmisen ja koiran kehkeytyminen postiivisessa suojelukoirakoulutuksessa. Maisterintutkielma. Helsingin yliopisto. 2025.