Logo

Koulutus – uhka vai mahdollisuus?

Teksti: Mervi Niemi
Kuva: Marko Kettunen


Sekä innostavissa että huolestuttavissa tai jopa uhkaavissa tilanteissa nisäkkäiden elimistössä jyllää tietyiltä osin samankaltainen fysiologinen tila: sympaattinen hermosto on aktivoituneena ja elimistöön erittyy niin sanottuja stressihormoneja eli adrenaliinia, noradrenaliinia, sekä kortisolia.  Mielihyvää tuottavissa tilanteissa astuvat mukaan niiden rinnalle sellaiset välittäjäaineet, jotka tuottavat hyvää oloa. Usein nämä liitetään palkkioon: syömisen yhteydessä nostetaan esille mm. endorfiini ja serotoniini, sosiaalisen käyttäytymisen yhteydessä oksitosiini ja leikkimiseen yhdistetään dopamiini.
 

Dopamiinin koukuttava voima

Näistä mielenkiintoisin on ehkä dopamiini, sillä sen ansiosta me nisäkkäät haemme yhä uudelleen ainutlaatuista mielihyvän kokemusta. Dopamiini koukuttaa. Mielihyväkokemus syntyy, kun dopamiini vaikuttaa kohdesoluihinsa ns. dopamiiniradan koko pituudelta. Tuo rata saa alkunsa keskiaivojen alueesta ja päättyy accumbens-tumakkeeseen, sekä aivokuorelle otsalohkon alueelle.  

Vaikka käytetty vahviste itsessään ei saisi aikaan dopamiiniryöppyä, jo palkkion odotus käynnistää mielihyväjärjestelmän. Dopamiini siis pitää yllä motivaatiota ja palkkion tavoittelua. Jokaiselle on varmasti tuttu joulunodotuksen tunne. Tai ne, jotka metsästävät tai sienestävät, tietävät sen kutkuttavan tunteen hyvissä riista- ja sienimaastoissa kulkiessa. Silmä hakee kiivaasti, välillä pitää pysähtyä paikalleen kuullakseen ja nähdäkseen paremmin. Saaliin ampuminen tai sienten kerääminen tuottavat hetken mielihyvää, mutta mieli halajaa hyvin pian etsimään uutta saalista. Myös eläinten kohdalla joulunodotus (etsiminen, ongelmanratkaisu) on jo palkitsevaa ja voi olla koukuttavampaa kuin itse lahjojen avaaminen (syöminen, rapsuttelu).

Mitä paketista paljastuu, minkä sienen silmä äkkää tai mitä kivaa kouluttaja eläimelle tarjoaa – tämä ei suinkaan ole yhdentekevä, vaan vaikuttaa suoraan dopamiiniradan toimintaan. Jos palkkio on se, mitä eläin on odottanutkin, dopamiinijärjestelmä on stabiili. Jos odotukset ylittyvät, se lisääntyy. Jos yksilö pettyy eli palkinto on huonompi kuin mitä on odottanut, dopamiinin tuotanto laskee.  Eläintä kouluttaessa kannattaa siis kiinnittää huomiota eläimen odotuksiin siitä, mitä se saa vahvisteeksi.  Koulutuksen ei tarvitse – eikä se voikaan olla - jatkuvaa odotusten ylittämistä, mutta joskus se tuottaa yllättävää koulutuksen etenemistä.

Kun otamme koulutustilanteessa eläimen aktiiviseksi ajattelijaksi, ongelmanratkaisijaksi, saamme bonarina  eläimelle itse kouluttamiseen mielihyvää. Luovan ajattelun tilassa ja oivallusten tykityksessä on nimittäin dopamiiniratakin aktivoituneena.

 

Pelko sulkee ajattelun ikkunat

Jos oppimistilanteessa on läsnä uhkaa ja yksilö tuntee edes hetkittäin olonsa huolestuneeksi ja jopa turvattomaksi, oppiminen hidastuu tai jopa estyy. Oppimiseen voi liittyä tällöin myös negatiivisia tunteita.

Nisäkkäiden elimistö on siitä metka, että aivomme tekevät päätöksen siitä, onko tilanne uhka vai mahdollisuus jo ennen kuin tietoinen ajattelu ehtii mukaan. Tuon päätöksen tekee aivoissamme mantelitumake. Uhan ei tarvitse olla edes todellinen, vaan jo kuviteltu uhka riittää laukaisemaan elimistön valmiustilan. Tällöin aktivoituu sympaattinen hermosto, mikä tarkoittaa sitä, että mm. verenkierto keskittyy sydämeen ja lihaksistoon. Verenkierto niillä aivojen alueilla, joissa ajattelu tapahtuu, vähenee eli ajattelu ikään kuin kaventuu ja jopa sulkeutuu. Jos mantelitumake tulkitsee tilanteessa mahdollisuuden, oppijan kokemia tunteita ovat tällöin ilo ja uteliaisuus. Ajattelun ikkunat ovat auki.

Uhkaavat/ahdistavat ja huonoa stressiä sisältävät tilanteet voivat kuitenkin kääntyä mielihyvää tuottaviksi. Kun uhka väistyy – yksilö selviääkin hengissä - ilo karkottaa pelon ja kehon valtaa helpotuksen tunne. Fysiologisesti helpotuksen tunne tarkoittaa voimakasta dopamiiniryöppyä, kuolemattomuuden tuntua. Se koukuttaa. Tämä on tuttu tilanne koirille, jotka kokevat uhkaa joko vieraan koiran tai ihmisen (esimerkiksi suojelussa maalimies) taholta ja saavat omalla toiminnallaan uhan väistymään. Uhan kautta mielihyvän tuottaminen pitää sisällään sekä stressiä että suuren pelkoehdollistuman riskin, joten se on ongelmallinen koulutuksellinen lähestymistapa eläimen hyvinvointia ajatellen.

Edellä kirjoitetusta huolimatta palkitsemiseen ja rankaisemiseen liittyvä neurobiologia ei ole lainkaan selvää ja selkeää. Esimerkiksi dopamiinilla on todennäköisesti moninaisia ja vielä tuntemattomiakin tehtäviä hermoston toiminnassa. Oikeastaan vain yksi asia on varma: aivot toimivat kokonaisuutena. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä kukaan vielä tiedä tarkkaan ottaen miten.

 

Lähteitä
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/28/oudot-tunteet-flow http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/paihderiippuvaista_imee_mielihyvan_musta_aukko
http://www.hs.fi/tiede/art-2000002908222.html
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/nummenmaa_2016_tunteiden_neurobiologia.pdf


Opiskelu

Tilaa kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirjeemme

Yhteystiedot

Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy

Y-2102991-0


Mervi Niemi

 Mervi Niemen esittely

 050 375 5615

 mervi.niemi @ elainkoulutuskeskus.fi



Social

Asiakaspalvelut

 050 375 5615 (Mervi Niemi)

 asiakaspalvelu @ elainkoulutuskeskus.fi



TALOUSHALLINTO

Tmi Tili-Tenhovalo,
Anne-Mari Tenhovalo

Hommaksenkuja 4 C,
02430 Masala

 044 996 7490

 tilitenhovalo @ gmail.com

© Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy | ♡ with love & design by adovet oy