Logo

 

Mervi Niemi/Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy

Kirjoitus on osa pidempää artikkelia, joka on julkaistu Caniksessa 5/2011


Ihmisen ominaishajun jäljestäminen

Olen nähnyt ja kokeillutkin useita jäljestämisen kouluttamisen trendejä parin vuosikymmenen aikana. On ollut peräänlähtöjä ja askel askeleelta etenevää makkarajälkeä. On ollut maahankaivettuja filmirulla-  ja kissanruokapurkkeja, sekä sumutinpullorumbaa kera makkaran. Olin muutama vuosi sitten lopen kyllästynyt siihen kaikkeen makkaralla läträämiseen, sillä se ei johtanut riittävän tehokkaasti haluamaani tuloksiin, rauhalliseen ja tarkkaan jäljestämiseen tämän koirayksilön kanssa. Lähdin Ruotsiin Hund Campukselle hakemaan uusia ideoita jäljestämiseen. Siellä teimme erilaisia harjoituksia sekä hiekalla että asfaltilla, ilman makkaraa tai muuta ruokaa jäljellä.  Harjoitusten ja kokeilujen myötä olin tyytyväinen tuloksiin ja vakuutuin siitä, että ilman ruokaa houkuttimena – vain ominaishajuun ehdollistuen – koulutus eteni tehokkaimmin.

Myös Esa K. Viitalan kurssin jälkeinen hajuerotteluprojekti ja erikoisetsinnän kouluttaminen vei ajatuksiani siihen suuntaan, että olin tehnyt liian monta koulutusvirhettä jäljellä nimenomaan hallitsemattoman ruoankäytön vuoksi. Lähinnä kysymys on siitä, että valmiiksi katettu pöytä eli valmiit ruoat jäljellä voivat johtaa siihen, että ruoalla vahvistetaan vääriä käytöksiä ja mielentilaa. Toinen on ruoan häivyttämisen vaikeus ja hitaus, vaikka se lienee enemmän taitolaji, joka on opittavissa. Lisää ideoita jäljestämiseen hain ja sain poliisikoiraohjaaja Ilkka Hormilan tunnistusjälkikurssilta ja luennoilta, sekä muista alan seminaareista.

Tässä artikkelissa tarkastellaan nimenomaan ihmisen hajuvanan seuraamista, ei esimerkiksi sitä, miten metsästyskoirat jäljittävät ja jäljestävät riistaa tai verijälkeä, tai koiraetsijät kadonneen koiran/muun eläimen jättämää hajuvanaa. Esitän näkemykseni siitä, mistä osatekijöistä jäljestämisen kouluttamisen osaaminen perustuu.

 

Mitä kaikkea (jälki)kouluttajan tulee tietää?

Jäljestäminen on hajumolekyylien seuraamista.  Siinä koira etenee etsittävän ihmisen jättämän hajuvanan mukana. Ominaishajujen jäljestäminen ei ole vain sitä, että tepsutellaan satunnaisesti vaihtelevilla alustoilla ja pistetään koira hommiin. Kouluttamisen lähtökohta on, että kouluttaja tietää mitä hän haluaa, minkälaista jäljestämistä hän haluaa koiralleen opettaa. Oppimispsykologian hallinta on luonnollisesti kaiken kouluttamisen a ja o, mutta jotta jälkityöskentelyn kouluttaminen etenisi nousujohteisesti, tulisi kriteeriä nostaa järkevästi. Ja jotta ymmärtää mistä kaikista seikoista kriteerit jälkityöskentelyn kouluttamisessa muodostuvat, tulee kouluttajan hallita biologiaan ja kemiaan liittyviä asioita. Lisäksi on hallittava eläintieteitä ja tunnettava koiran fysiologiaa ja käyttäytymiseen/käyttäytymismalleihin liittyviä asioita:

  1. Jäljestämisen lajit ja erilaiset tarkoitusperät, oma tavoite.
  2. Oppimispsykologia
    - ajoitus, kriteeri, vahvisteväli, toiminnan aikaansaamisen keinot, yleistäminen, häiriöille siedättäminen, keston lisääminen, ärsykekontrolli
  3. Kemia ja biologia
    - hajumolekyylien rakenne ja ominaisuudet, haistaminen ja hajuaistinelinten toiminta ja niihin vaikuttavat tekijät
  4. Koira lajina
    - laji- ja rotutyypillinen käyttäytyminen, koiran käyttäytymismallit

 

Mikä on jäljestämisen tavoite ja tyyli?

Ihmisen ominaishajun jäljestämiseen perustuvia työtehtäviä ja harrastuslajeja on useita. Kaikille niille on yhteistä ja oleellista ihmisen ominaishajun seuraamisen lisäksi se, että koirat ilmaisevat jäljen tekijän jäljelle tiputtamat esineet. 

Kuinka tarkasti jäljen päällä koira jäljestää ja miten se saa esineen ilmaista – sen määrittelee jäljestämisen tarkoitus ja kouluttamisen tavoitteet. Kouluttajan on siis ensin itse tiedettävä ja päätettävä mitä haluaa ennen kuin voi mitään koiralleenkaan opettaa. Ihan kuin missä tahansa kouluttamisessa; ei voi suunnitella matkareittiä, jos ei tiedä minne on menossa. Ainahan sitä voi tietenkin lähteä ajaa hurruttamaan, mutta sitten ei pidä harmistua tai syyttää koiraa, kun löytää itsensä pahasti eksyksissä ja/tai ihan väärästä paikasta.

Kilpailukoiria kouluttavat ottavat tavoitteensa tietenkin koesäännöistä ja arvosteluperusteista.  Esimerkiksi erikoisjäljellä ja suojelun peltojäljellä arvostelun perustan muodostaa jälkityöskentely; koiran on työskenneltävä jälkitarkasti, askel askeleelta edeten. Se ei saa pyöriä, hyöriä ja edetä siksakkia. Metsäjäljellä ei itse jälkityöskentelyä arvioida (lukuun ottamatta janatyöskentelyä), vaan löydetyt esineet ovat tärkein osatekijä pistelaskussa. Virkakoirille oleellista on saada rosvo kiinni ja pelastuskoirille löytää kadonnut henkilö, tyylipisteitä ei työskentelyyn jaeta.

Vaikka jälkityöskentelyn tarkkuutta ei kaikissa lajeissa arvostella, tai pilkun tarkka eteneminen ei ole läheskään aina tarkoituksenmukaista, täytyy jokaisessa lajissa tasapainoilla jäljen ajamisen ja esineilmaisun välillä.  Jos koira ei aja riittävän tarkasti niin sanotusti jäljen päällä, vaan hajuvanan laita-alueilla, se ei saa pienten esineiden hajua. Täällä se myös saattaa vaikeissa olosuhteissa  kadottaa etsittävän henkilön jäljen helpommin.


Haju on molekyyleja

Jäljestipä sitten missä tahansa, tulee tietää ja ottaa selville miten hajumolekyylit käyttäytyvät eri ympäristöissä ja alustoilla, eri ilmankosteudessa ja lämpötiloissa. Sade pistää hajumolekyylit asfaltilla eri tavoin liikkeelle kuin pellossa, jossa sadevesi imeytyy saman tien alustaan. Tai vastaavasti aurinko ja sen ultraviolettisäteily ”polttaa” hajumolekyylejä heikentäen nopeastikin hajua. Lämpimällä ilmalla hajumolekyylit liikkuvat vilkkaammin kuin kylmällä; pakkasessa ne liikkuvat jähmeästi ja hitaasti.

Hajumolekyylien liikkuminen on erilaista niin asfaltilla kuin metsässä tai pelloilla, eri ympäristöissä hajut liikkuvat ja käyttäytyvät eri tavoin. Asfaltilla hajumolekyyleillä on vähemmän tarttumapintaa, joten ne leviävät tuulen mukana laajallekin alueelle. Metsässä taas ihmisen hajua tarttuu korkeampaankin kasvustoon muodostaen korkeamman hajutornin, josta tuuli saattaa sitä levittää riippuen maastosta ja sen vaihtelusta. Hajumolekyylejä on verrattu lehtiin, saippuakupliin tai usvaan eli ne todella liikkuvat ilmavirtausten mukana ja tarttuvat vastaan tuleviin tai jäljen yli kulkeviin kohteisiin, kuten esimerkiksi auton renkaisiin tai kengänpohjiin, josta ne kulkeutuvat laajallekin alueelle. Tästä näkökulmasta on esimerkiksi luonnollista – eikä suinkaan kuritonta, kuten joskus kuulee väitettävän - että peltojälkikoira tarkistaa harhajäljen tekijän ylimenon, sillä onhan tuo jäljentekijä levittänyt kulkusuuntaansa myös varsinaisen jäljentekijän tekemiä hajumolekyylejä kengänpohjissaan.

 

Jälkikoiran ominaisuudet

Kouluttajan on hyvä myös paneutua koiran anatomiaan ja fysiologiaan ennen jäljestämisen aloittamista. Jokaisella koiralla on periaatteiltaan samanlainen, ihmiseen verrattuna ylivertainen, hajuaistinelimistö. Yksittäiset solut kykenevät haistamaan huomattavasti useamman hajun kuin ihmisen vastaavat solut. Lisäksi näitä soluja on huomattavasti paljon enemmän kuin ihmisellä, minkä lisäksi ne sijaitsevat paremmissa olosuhteissa kuin ihmisellä. Myös koiran aivot ovat kehittyneemmät analysoimaan hajuja kuin ihmisen aivot.

Hyvä jälkikoira on rakenteellisesti terve ja sen henki kulkee ja kiertää kuonossa ilman ongelmia. Näin ollen jäljestämistä voi harrastaa jokaisen terveen koiran kanssa. Haistelu/haistaminen on erittäin lajityypillistä käyttäytymistä ja koirat lähes poikkeuksetta nauttivat siitä. Se on myös erittäin väsyttävää sekä henkisesti että fyysisesti, joten se on mitä parhain aktivointikeino kaikille kaupungeissa asuville koirille.

Vaikka haistelu ja jäljestäminen onnistuvat jokaiselta terveeltä koiralta, on haistamisen kapasiteetissa luonnollisesti myös yksilöllisiä eroja. Hajuaistia voi treenata, sillä haistamiseen käytettävät lihakset kehittyvät, kuten mitkä tahansa muutkin lihakset. Kehitystä tapahtuu myös solutasolla: ne hajusolut alkavat muodostua ja uusiutua, joita eniten aktivoidaan. Tämä näkyy käytännössä siinä, että koiran haistamisen kyky (se erottaa yhä heikompia hajuja) ja hajuerottelukyky (kyky erottaa eri hajut toisistaan) kasvavat harjoittelun myötä. Myös aivoissa tapahtuu pysyviä muutoksia.

Vaativat ja pitkäkestoiset hajutyöskentelyn muodot edellyttävät koirilta paitsi hyviä fyysisiä ominaisuuksia, myös hyviä henkisiä ominaisuuksia. Hyvän työ- ja kilpailukoiran tulee olla utelias, sitkeä ja peräänantamaton ja sen tulee sietää erilaisia vastoinkäymisiä ja työn ja ympäristön tuomaa painetta (pimeys, jyrkät nousut ja laskut, kovat äänet jne.).  Vahvan metsästyskäyttäytymisketjun omaavat koirat ovat valmiita työskentelemään paljon ja pitkään, mikä on koulutuksellinen etu.

 

Jäljestäminen erilaisilla alustoilla

Jäljestäminen kovilla alustoilla eroaa metsä- ja peltojäljestä siinä, että alustan murtumien haju puuttuu. Metsässä ja pelloilla ihmisen jalanjälki rikkoo kasvillisuutta ja pieneliöitä, joiden haju yhdistyy siinä kulkeneen ihmisen hajuun. Koira voi näin oppia jäljestämään vain yhdistelmähajuja. Lisäksi koiralla on enemmän haisteltavaa ja eroteltavaa, mikä joidenkin käsitysten mukaan on koiralle vaikeampaa kuin ”puhtaammissa” olosuhteissa jäljestäminen. Asfaltilla koiran on todella jäljestettävä ihmisen ominaishajua pystyäkseen ratkaisemaan tehtävän.  Tämän vuoksi voi olla järkevämpää tehdä jäljen alkukoulutus asfaltilla; koira ehdollistuu ihmisen ominaishajuun, ei yhdistelmähajuihin.

Työskentelyn haasteellisuuden vuoksi jälkien pituudet asfaltilla ovat paljon lyhyempiä kuin metsissä tai ruohopellolla. Harjoittelu aloitetaan noin 20-30 metrin pituudesta ja pituutta lisätään maltillisesti. Vaikeusastetta voi säädellä paitsi pituudella ja jäljen iällä, myös sillä, miten ”sotketulle” asfaltille jälkiä tekee. Vaikeinta on työskennellä keskellä ihmisvilinää, jossa paikalta kulkevien tekemät häiriöhajut kulkevat jäljestettävän hajun päältä. Asfalttijäljen harjoittelu kannattaakin aloittaa hiljaisilla alueilla, joissa alustan häiriöt ovat mahdollisimman pieniä.

Koiran haistamisen kannalta optimaaliset olosuhteet ovat sellaiset, että ilman kosteus on 65-70 % ja lämpötila noin 20 C. Kokematonta koiraa tulee viedä harkiten ääriolosuhteisiin sateeseen ja paahteeseen.

Harjoitellessa tulee aina muistaa se, että harjoittelu kykyjen äärirajoilla – joissa asfaltilla jäljestäessä mennään -  on henkisestikin uuvuttavaa. Eli työskentelyssä pitää muistaa pitää taukoja ja käydä helpommillakin alustoilla jäljestämässä jo ihan koiran psyykeenkin vuoksi.

 

 

Kirjalliset lähteet:
Lars Fält, Tobias Gustavsson, Jens Karlsson, Jessica Åberg: Spårhunden och lukterna (2011)
Resi Gerritsen & Ruud Haak: K9 Professional Tracking (2001)

 

Luennot ja seminaarit:

Esa K. Viitalan luennot kesällä 2008

Lennart Wetterholmin luennot kesällä 2008

Ilkka Hormilan luennot kesällä 2011

 

Takaisin artikkeleihin


Opiskelu

Tilaa kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirjeemme

Yhteystiedot

Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy

Y-2102991-0


Mervi Niemi

 Mervi Niemen esittely

 050 375 5615

 mervi.niemi @ elainkoulutuskeskus.fi



Social

Asiakaspalvelut

 010 421 8100 arkisin kello 9-16

(8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min, sis. alv 24 %)

 asiakaspalvelu @ elainkoulutuskeskus.fi



TALOUSHALLINTO

Tmi Tili-Tenhovalo,
Anne-Mari Tenhovalo

Hommaksenkuja 4 C,
02430 Masala

 044 996 7490, fax (09) 884 5287

 tilitenhovalo @ gmail.com

© Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy | ♡ with love & design by adovet oy