Logo

Hyppynoutojen kouluttaminen

Teksti: Mervi Niemi
Kuvat: Eija Valtari 

Teksti julkaistu Caniksessa 3/2013

Kansallisen palveluskoirakokeen tottelevaisuusosiossa on kaksi hyppynoutoa, joista pystyesteen korkeus on 1 m ja A-esteen korkeus 1,80 m. Kapulan paino on hyppynoudoissa 650 g.

Hyppynoudot ovat käytösketjuja, jotka lähtevät perusasennosta. Ketjun osia ovat hyppy, kapulaan tarttuminen, hyppy takaisin, ohjaajan eteen istuminen, minkä jälkeen esineen luovutus. Liike päättyy perusasentoon. Noudon tulee olla nopea ja täsmällinen. Pystyesteen hypyssä koira ei saa ei saa koskettaa estettä.  A-esteen ylitykseen ei ole määritelty ylityksen tyyliä tai kontaktipintoja, mutta koiran turvallisuuden kannalta on kiinnitettävä huomiota eritoten siihen, miten alastulo tapahtuu.  Jos koira leiskauttaa esteen harjalta suoraan alas, kohdistuu sen etuosaan kova isku/tärähdys. Jotta koira osaisi ponnistaa oikeasta kohdasta ja tulla alas esteen toiselle puolelle turvallisesti, tulisi pennusta saakka harjoittaa sen kehontietoisuutta ja –hallintaa, sekä hyppytekniikkaa.

Tässä artikkelissa ei tarkastella niinkään käytösketjun kouluttamista ja ketjun eri palasten liittämistä yhteen, vaan keskitytään siihen, miten estehypyt ja hyppytekniikkaa voi kouluttaa koiralle.

 

Kehontietoisuus ja –hallinta

Vastoin yleistä käsitystä koirien tietoisuus kehostaan on yleensä huono. Suurin osa koirista ei tiedosta, että niillä on takaosa ja takajalat ja että niitä voi siirtää yksi kerrallaan. Pennusta alkaen voi koiran kehontuntemusta lisätä erilaisin yksinkertaisin harjoituksin:

  • takajalkojen silittäminen niiden sisäpuolelta ylhäältä nivusista alas varpaisiin asti
  • takajalan nostaminen kosketusvihjeestä (vihje voi olla kosketus jalkaan esim. raipalla)
  • maahan asetettujen tikkaiden käveleminen hitaasti siten, että koira astuu yksi jalka kerrallaan askelmien väleihin
  • erilaiset tasapainoalustat ja niiden päällä tasapainottelu.

Jo se, että koira tiedostaa, että sillä on neljä raajaa auttaa sitä parantamaan kehonhallintaansa, mutta monet temput ovat myös oivallisia paitsi pennun ja nuoren koiran oppimaan oppimisen kykyä harjoittaessa, myös niiden kehonhallinnan kannalta. Tällaisia ovat esimerkiksi:

  • peruuttaminen
  • takaosan pyöriminen etuosan ympäri (etujalat alustalla ja takaosa pyörii)
  • etuosan pyöriminen takaosan ympäri (takajalat alustalla ja etuosa pyörii)
  • takajalkojen nostaminen alustalle/laatikkoon/seinälle.

Kehonhallinnan kannalta on äärimmäisen tärkeää, että koira pääsee liikkumaan vaihtelevilla alustoilla ja näin opettelemaan kehonsa hallintaa fyysisen kehitysvaiheensa rajoissa. Paras harjoittelupaikka on umpimetsä, jossa on epätasainen alusta. Siellä voi harjoitella hyppyjä kivien ja kantojen päälle ja alas, aloittaen luonnollisesti matalista. Ojien yli hyppiminen tuo koiralle silmää ja kokemusta hypätä pituutta, kun taas puunrunkojen yli hypätessä, koirat oppivat hyppäämään korkeutta. Tämä kaikki tapahtuu kuin itsestään, liikunnan ohella.

 

Hyppytekniikkaharjoitteet pennuille ja aloitteleville koirille

Usein eivät edellä kuvatut harjoitukset riitä, vaan koiran hyppytekniikkaa on harjoitettava muiltakin osin. Hyppytekniikka on sitä, että koira osaa ponnistaa oikealta etäisyydeltä, oikeassa kulmassa (ei liian ylös, eikä liian alas), oikean pituisen hypyn ja tulla turvallisesti alas etujaloilleen ja riittävän etäälle esteestä, riittävän loivassa kulmassa. Koiran on siis osattava silmän perusteella arvioida hypyn laatu, hyppääminen on silmän ja kehon yhteispeliä. Myöhemmin tähän yhteispeliin lisätään vielä kapula, joka muuttaa etupainoisen eläimen (koiran painosta 60 % on etujaloilla) entistä etupainoisemmaksi.
 

RIMAT MAASSA

Kaikkein helpoin tekniikkaharjoitus on sellainen, jossa rimat (noin 5 kpl) ovat maassa ja niistä mennään ravilla yli, samaan tapaan kuin mitä hevosilla harjoitetaan puomeja maassa. Rimoja lisätään yksi kerrallaan (ensin yksi, sitten kaksi, sitten kolme jne.) ja samalla haetaan rimojen väli ensin koiran normaalin/luontaisen askelpituuden mukaan. Tässä harjoituksessa näkee hyvin miten kyseinen koira katsoo jalkoihinsa tai miten voimakkaasti se reagoi jalkojen osuessa rimaan.

Viiden riman sujuessa ilman kolinoita aletaan vaatia kokoamista ja venyttämistä eli laitetaan rimat joko lyhyemmälle välille (jolloin koira kokoaa itsensä lyhyempään raviin) tai pidemmälle välille (jolloin koira joutuu venyttämään askeltaan).

Hyppytekniikkaharjoitukset ovat kuten mikä tahansa koulutettava käytös, jonka koulutuksessa voidaan toiminnan aikaansaamisen keinona käyttää monia eri tapoja. Ohjaaja voi ravata itse vierellä, tai hän voi laittaa rimojen päähän houkuttimen tai targetin.  Jälkimmäisten kohdalla pitää olla tarkkana, ettei koira ala rynnimään loppuun, vaan todella keskittyy raajoihinsa.  

Itse käytän hyppytekniikkaharjoituksissa mielelläni avustajaa. Avustaja voi sangen eleettömästi kutsua koiraa ja palkita tämän toisessa päässä, sekä auttaa sen uuteen toistoon rimoja takaisin. Hän voi myös olla palkitsematta tai poistaa palkkion koiran ulottuvilta, mikäli koira rynnii, rämistelee tai kiertää rimat (negatiivinen rankaisu). Avustajalla voi olla kohdekeppi,  mutta senkin kanssa on katsottava, että koiran fokus on kehonhallinnan harjoittelussa, eikä kepin päähän ryntäämisessä. Koiran mielentilan tulee olla jo harjoituksen alussa harjoitukseen sopiva: ei liian vireä (jolloin rimat sinkoilevat), eikä liian väsynyt (jolloin kompuroi rimoihin).

Tärkeää on, että koira ravaa kaikissa harjoituksissa edestakaisin ohjaajien välillä. Tällä pyrin luomaan heti alusta alkaen mielikuvaa siitä, että esteistä mennään JA tullaan. Täysin siis päinvastoin kuin agilitykoirilla.

 

RIMAT YLÖS

Kun koira ravaa sujuvasti maassa olevien rimojen yli, vaikeutetaan harjoitusta ja nostetaan rimat 5-15 cm korkeuteen koiran koon mukaan ja siirretään välit sellaisiksi, että koira hyppää sarjan ilman välilaukka-askelia. Yleensä tämä tarkoittaa 5-6 perättäistä jalkateränmittaa. Tärkeää on, että yhden kriteerin noustessa (esteen korkeus), muut kriteerit laskevat. Tämä tarkoittaa siis sitä, että hyppääminen aloitetaan ensin yhdestä esteestä, sitten lisätään toinen ja kolmas jne. Tässäkin haetaan ensin koiran luontaisen pompun mukainen väli ja kun se sujuu, aletaan vaatia kokoamista ja venyttämistä samaan tapaan kuin rimojen ollessa maassa. Näin koira oppii säätelemään kehoaan ja hypyn ponnistusta ja alastuloa. Esteet ovat tarkoituksella matalalla, niitä ei koskaan nosteta korkeiksi. Tämän kaltaisen harjoittelun tarkoitus on nimenomaan opettaa koiralle malttia ja harkintaa, sekä silmän ja kehon koordinaatiota.  

Vahvisteen laadulla voi vaikuttaa koiran vauhtiin ja keskittymiseen. Jos koiran viretila pysyy sopivana makupaloilla, käytetään makupaloja, mutta jos koira vaatii sopivaan viretilan saavuttamiseen pallon tai lelun, käytetään palloa tai lelua. Myös omalla elekielellä ja äänenkäytöllä voi vaikuttaa koiran viretilaan. Innokasta koiraa ei kannata kehua korkealta ja kovaa, vaan ennemminkin olla suorastaan flegmaattinen ja passiivinen.

Kun hyppysarjat sujuvat, voidaan muuttaa harjoitusta niin, että jokainen este näyttää erilaiselta laskemalla esim. joka toisen esteen riman toisen pään alas tai nostamalla jokin este hieman korkeammaksi, mutta vain hieman, sillä tarkoitus on, että esteiden askelväli pysyy samana. Radan voi myös halutessaan vääntää hieman kaarelle. Tarkoitus on hakea erilaista variaatiota, jolloin koira joutuu jokaisella hypyllä arvioimaan ponnistuksen voiman ja suunnan, sekä alastulon paikan.

Esteitä ei koskaan nosteta yli 40 cm korkeiksi ja harjoituksissa on otettava huomion se, että esteiden askelväliä on lisättävä esteiden korkeuden noustessa, sillä ponnistus ja alastulo tulevat väistämättä kauemmaksi esteestä mitä korkeampi este on.  

Harjoituksien määrä per treenikerta on hyvä pitää pienenä, sillä tämän tyyppinen harjoittelu on erittäin tehokasta syville lihaksille näennäisestä helppoudestaan huolimatta. Treenikerta ei kannata olla 15 min pidempi ja sekin tulee tauottaa normaalin treenin tapaan. Tärkeää on muistaa myös lämmittelyt ja jäähdyttelyt ennen hyppytekniikkaharjoittelua.

 

Pystyesteen koulutus

Koulutus aloitetaan luonnollisesti matalalla esteellä, sillä ensi alkuun on tarkoitus vain opettaa koiralle, että se hypätään aina edestakaisin. 

Toiminnan (esteen yli hyppy ja takaisin) aikaansaamisen keinona jälleen kouluttajan työkalupakin tutut keinot: houkuttelu, shaping ja kohteiden käyttö. Fyysinen manipulointi eli koiran ohjaaminen taluttimella esteen yli on teoriassa yksi mahdollinen tapa alkaa kouluttamaan hyppyjä, mutta se ei istu ajatusmalliin, jossa pyritään saamaan eläimen omat aivot käyttöön.  Itse olen kokenut erittäin käteväksi kohteiden käytön. Jos käytössä on kosketuskeppi, tarvitaan myös avustaja. Sekä ohjaajalla että avustajalla on kohdekeppi ja koira liikkuu heidän välillään hypäten samalla heidän välillään olevan esteen.

Oleellista on pitää kosketuskeppi riittävän alhaalla, jotta koiran katse pysyy alhaalla, sillä tällöin se hakee myös oikean hyppyasennon pää eteen alas suuntautuen. Hypyistä tulee notkoja, jos koira hyppää pää pystyssä. Jos käytössä on vaaputin,  maassa seisova kosketuskeppi, avustajaa ei tarvita.

Kosketuskeppiä voi alkaa häivyttää heti pois, kun koiralle on valjennut harjoituksen idea. Tähän ei yleensä mene kuin noin 5-10 toistoa. Häivyttäminen tapahtuu helposti, kun ajoitetaan ehdollinen vahviste siihen hetkeen, kun koira on esteen päällä ilman kosketusta. Eli vahvistamme koiran puhdasta, ilmavaa liitoa esteen yli.

Myös avustaja tulee luonnollisesti häivyttää pois ja se kannattaakin tehdä mahdollisimman nopeasti, mutta kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun koiralle on selvää, että hyppy tehdään edestakaisin.  Tässä voi välivaiheena olla esteen toisella puolella oleva kohdetyökalu tai muu target avustajan hävitessä pois. Itse olen tässä vaiheessa antanut avustajalle pallon tai lelun, jonka hän on pudottanut koiralle ja sen jälkeen olen häivyttänyt avustajan ja vienyt itse esineen esteen taakse. HUOM! Tämä edellyttää tietenkin sitä, että koira haluaa tuoda pallon/lelun ohjaajalle, vaikka sen ei vielä tässä vaiheessa tarvitsekaan osata luovuttaa sitä. Kohde tai houkutin on tässä vaiheessa tarpeen, koska koiran on edettävä esteen taakse riittävän kauaksi, jotta se pystyy ponnistamaan laadukkaaseen hyppyyn myös takaisin päin.   

Vihje ”hyppy” liitetään käytökseen mukaan vasta sitten, kun ollaan varmaoja siitä, että koira hyppää puhtaasti matalan esteen yli ja tulee takaisin. Tässä vaiheessa koiralta ei vaadita perusasentoa lähdössä, vaan sille opetetaan vain hyppäämistä edestakaisin.  

Toinen vaihtoehto pallon/lelun käyttämisen sijaan on edetä tästä eteenpäin siten, että yhdistää noutoketjun eri palaset eli perusasennon, hypyn ja tasamaanoudon, mikäli koiralle on jo opetettu perusasento ja tasamaanouto jollain muulla esineellä kuin kapulalla. Itse en mielelläni ota varsinaista kapulaa mukaan ennen kuin olen varma, että koira todella hyppää edestakaisin, vaikka sillä on suussaan jotain. Sehän on koiralle tässä vaiheessa uusi kriteeri hyppäämisessä ja tasapainon hakemisessa.

Myös suussa olevan esineen paino on kriteeri, jota tulee nostaa vähitellen ja muistaen, että kun esineen paino nousee, esteen korkeus hetkellisesti laskee. Eli kun koiralle annetaan 650 gramman kapula suuhun, esteen korkeutta lasketaan, jotta koira oppii hakemaan uuden tasapainon hyppyyn.

Esteen korkeuden kanssa ei kannata hätiköidä maksimikorkeuteen saakka, vaan panostaa toistoihin sen suhteen, että estettä mennään edestakaisin.  Melkeinpä kehottaisin etenemään 100 %:n onnistumisprosentin mukaan: kun 10 peräkkäistä edestakaista hyppyä onnistuu, voi esteen korkeutta nostaa yhdellä laudalla. Esteen korkeuden noustessa ei tuota hyppymäärää luonnollisestikaan voi hyppyyttää yhdessä treenissä.

Myynnissä on nykyään myös erilaisia ohjaimia/siipiä estämään esteen kiertäminen, nekin vain sitten tulee häivyttää. Nyrkkisääntönä pidän, että mitä vähemmän häivytettävää, sen parempi.  Hypyissä ja hyppynoudoissa on aina jotain häivytettävää ja on kouluttajan valinta mitä hän häivyttää ja miten.

Hypyt tulee yleistää erivärisiin ja eri materiaaleista tehtyihin esteisiin. Tässä tulee muistaa, että yleistettäessä koulutetaan käytös uudelleen pikakelauksella. Alkuun esteen korkeus alas ja tarvittaessa jopa avustaja pariin toistoon mukaan esteen toiselle puolelle.

 

A-esteen koulutus

A-esteen koulutuksen aloitan lähes mahallaan pötköttävästä A:sta, jos vain mahdollista. Tai ainakin se säädetään niin alas kuin mahdollista. Täysikorkeasta esteestä ei kouluttamista aloiteta koskaan. Ikinä. Milloinkaan. Jos koira putoaa esteeltä, se todennäköisesti sekä loukkaantuu että pelästyy.  Pelkojen työstäminen on tavattoman hidasta, eikä koiralle välttämättä enää koskaan saada hyvää ja varmaa hyppyä, josta se oikeasti nauttii.

Toiminnan aikaansaamisen keinoista valitsen A-esteen kohdalla mieluiten shapingin. Alan siis vahvistaa koiran oma-aloitteista toimintaa kohti estettä, sille kiipeämistä ja vähitellen siitä yli menemistä. Vahvisteen antamisen suunnalla on tärkeä merkitys: vahviste toimitetaan aina siihen suuntaan, johon koiraa halutaan.

 Shaping on tämän käytöksen kohdalla siitä hyvä, että siinä edetään täysin koiran ehdoilla. Koira menee juuri niin pitkälle ja korkealle kuin se itse uskaltaa ja haluaa, jolloin minimoimme kaikki pelästymiset ja säikähdykset. Houkuttimen perässä kiitäessään eläin voi joutua ikään kuin vahingossa tilanteeseen, joka onkin sille liian vaikea.

A-esteen ylityksessä kiinnitän erityistä huomiota siihen, että vahvistan alastulossa esteen juurelle. Tällöin koira oppii hakeutumaan mahdollisimman pitkään alaspäin estettä pitkin sen sijaan, että leiskauttaa tasajalka-alastulon lähes kahden metrin korkeudesta. Lopullisessa tavoitteessa ideaali olisi tulla mahdollisimman pitkälle estettä alas ja hypätä siitä.  Fyysisestihän sieltä ei kovin alas pääse, koska este on jyrkkä.

Avustajan voi ottaa käyttöön heti kättelyssä, tai lisätä hetkellisesti mukaan alkuharjoittelun jälkeen. Jos avustaja ei ole heti käytössä, joutuu kouluttaja liikkumaan A-esteen vierellä koiran mukana. Tällöin oma liikkuminen on häivytettävä pois ja avustaja on silloin tarpeen. Tällöin kumpikin vahvistaa esteen ylitystä esteen juurelle omilla puolillaan ja auttaa koiran uuteen ylitykseen kääntämällä koiran kohti estettä esimerkiksi makupalan avulla.

Tästä eteenpäin esteen koulutus etenee samaan tapaan kuin pystyesteen ylitys.

 

Muuta

Ylläpitokoulutuksessa ei ole mielekästä, eikä tarpeellista hyppyyttää koiraa aina täysikorkeilla esteillä ja toisaalta joskus pystyeste voi olla korkeampi kuin yhden metrin.  Harjoittelussa on syytä muistaa myös se, ettei hyppyytä koiraa turhaan liukkailla alustoilla (kuten märkä nurmi) tai huonokuntoisilla esteillä, joilla koira voi loukkaantua. Muurimaiset pystyesteet, jotka eivät kaadu, ovat kaikkein riskialtteimpia.

Joskus ongelmana hypyissä ovat kosketukset pystyesteeseen. Ongelma on usein hyppytekniikassa, joten rankaisuun perustuvien vippaskonstien sijaan kannattaa suunnata katse kohti koiran hyppytekniikkaa. Mikäli koira on ylipäätään haluton hyppäämään, tulee ennen harjoitusten jatkamista tarkistaa sen terveydentila. Hyppäämättömyyden syy on yleensä kipuperäinen.

Palveluskoirakokeiden esteiden ylitys lähes kilon kapula suussa vaatii koiralta tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia. Jos koiralla näitä ominaisuuksia ei ole – se on esimerkiksi  kovin pieni tai ylikulmautunut – niitä ei siihen hyppytekniikkaharjoitteilla tai koulutuksella saa. Joskus tulee laskea vaatimustasoa ja sallia koiralle kosketus pystyesteellä, sekä hyväksyä tästä aiheutuneet pistemenetykset. Joskus on jopa suosiolla vaihdettava kokonaan toiseen koemuotoon.

Varovaisten koirien kanssa tulee edetä varovasti ja panostaa kehonhallintaan ja hyppytekniikkaharjoituksiin ja hakea koiralle itsevarmuutta sitä kautta kohdata hyppäämisen haasteet.

Takaisin artikkeleihin


Opiskelu

Tilaa kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirjeemme

Yhteystiedot

Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy

Y-2102991-0


Mervi Niemi

 Mervi Niemen esittely

 050 375 5615

 mervi.niemi @ elainkoulutuskeskus.fi



Social

Asiakaspalvelut

 010 421 8100 arkisin kello 9-16

(8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min, sis. alv 24 %)

 asiakaspalvelu @ elainkoulutuskeskus.fi



TALOUSHALLINTO

Tmi Tili-Tenhovalo,
Anne-Mari Tenhovalo

Hommaksenkuja 4 C,
02430 Masala

 044 996 7490, fax (09) 884 5287

 tilitenhovalo @ gmail.com

© Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy | ♡ with love & design by adovet oy